Näyttelyissä voi varautua kaikenlaisiin kommentteihin

Sunnuntai 24.1.2010 klo 10:08 - Berninpaimenkoirat

Näyttelyissä käynti on hyvä harrastus ja joillekin jopa elämäntapa. Näyttelyissä saadut arvostelut voivat olla joskus melko koomisia. Tässä muutamia poimintoja eräästä kiertävästä sähköpostista. Poimintoja näyttelyarvoisteiluista.

LAUMA KASVAA

Perjantai 6.3.2009 klo 13:15 - Mirjam

Lauma kasvaa

Mitä nyt olen bernien historiaa lukenut, niin alkukantainen jalostus on antanut ilmeisesti hyvän pohjan bernin sietokyvylle muita luontokappaleita kohtaan. Toisaalta on edellytetty, että berni puolustaa karjaa susilaumoja vastaan ja toisaalta vaatimuksena on ollut kaikkien kotieläinten hyväksyminen, sekä vieraiden, jotka isäntä hyväksyy. Ristiriitainen tehtävä, mutta jossa juuri bernillä on ollut luontaisia lahjoja. Olen historiasta kirjoittanut pätkiä lainaten muutamia kirjoittajia tuonne Bernit-otsikon alle.

Totta tuntuu olevan sekin, että uuden jäsenen hyväksyminen on yksilöllistä. Toiset urokset eivät voi sietää muita uroksia/tiettyjä eläimiä/ jne. Ainakin yksi piirre tuntuu olevan berneillä jotenkin rodun läpäisevää -vaikkakaan ei täydellisesti. Ja se on juurikin tuo isännän tahdon "lukeminen". Tämä on vain oma mielipiteeni. Koira on tietenkin yleensä isäntänsä tahtoon alistuva. Piirre on lajityypillinen. Kuitenkin näyttää siltä, että berni näkee paljon vaivaa selvittääkseen isäntänsä tahdon, seuraa tämän reaktioita ja pohtii mahdollisuuksia saada huomiota, miellyttää tuota tahtoa. Meillä Hero selvittää kyllä salamannopeasti tahdon -halu toimia vaihteleekin sitten. Usein Hero käyttääkin tuota tietoa hyväkseen ja toimii juuri ei-halutulla tavalla (mikä on tietysti koulutuksen puute). Tosin kun tiukka paikka on edessä, se toimii ajatuksen lailla, juuri siten kun ikinä toivoa voisi. Maxi taas..,Maxilla sytyttää hitaammin, se tillittää naamaan, kääntelee päätään, pohtii ja pohtii -sen eleistä näkee että halu ymmärtää on valtaisa. Maxi taas käyttää tietoansa toteuttaakseen isännän toiveen juuri halutulla tavalla. Siinä missä Hero kuseskelee puihin jo kilometrin päässä (tietäen tasan tarkkaan ettei vielä saa mennä), Maxi odottaa lupaa lähteä.  Aiempien rotujen kanssa se on ollut enemmänkin niin, että keskeistä on ollut tekeminen -ei niinkään isännän tahdon selvittäminen. Miellyttäminen tulee tässä yhteydessä usein esiin, kuitenkaan se ei välttämättä liity siihen. Olen tavannut milteipä enemmän näitä korvat hukassa liiteleviä bernejä, miellyttäminen EVVK. Isännän tahto on kyllä tiedossa, mutta ikäänkuin ne päättelisivät ettei nyt ole se kriittinen hetki, jolloin on toteltava. Monet kerrat Hero on saanut minut raivokohtauksen partaalle, se on osannut aina vedellä oikeita naruja. Toisaalta sen kanssa on ollut ne hienoimmat hetket, jotka ovat saaneet pohtimaan koirien aivotoimintaa ihan uudestaan. Maxi on pelastettu junan alta ja lukuisia tilanteita, joissa isännän tahdon selvittäminen on ollut avainasemassa. Maxillekin tuo tahdon selvittäminen on ilmeisen tärkeää, lenkeillä se tillittää minua silmiin, kulkee sivulla ja katsoo kuin kysyen "teenhän oikein, olenko nyt kiltisti", koskaan se ei kyseenalaista johtajuuttani. Hero taas...huh ja hah, ensimmäiset 1.5vuotta olivat aika lailla helvettiä, tosin nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että varmempaa koiraa saa hakea;).

Miten tämä liittyykään lauman kasvamiseen?

Isännän tahto, se on uskoakseni tässäkin avainasemassa pidemmän päälle -mitä enemmän lauma kasvaa ja tutustumisvaiheen jälkeinen elämä rullaa rutiineineen. Isäntä on johtaja, joka puuttuu silloin kun tarve on, ei sähellä joka käänteessä esiliinana, vaan johtaa laumaa ja jolla on AINA viimeinen sana. Se voi kuulostaa itsestäänselvältä  mutta matkalla tulee lukuisia tilanteita, jolloin voi joko nakertaa omaa johtajuuttaan tai vahvistaa sitä. Kun koira on sitten todennut, että johtajuus on nyt nakerrettu niin ohueksi että parempi on ottaa itse ohjat omiin käsiin seuraa tietysti anarkia ja ollaan aika hukassa. Itse olen pettänyt Heron luottamuksen (sen omasta mielestään) eläinlääkärin vastaanotolla. Raahasin sen pakolla tutkimushuoneeseen ja omalla johdollani käskytin sitä siellä. Sen jälkeen Hero on päättänyt, että kun tulee laattalattia (samanlainen kuin vastaanotolla) hän ottaa omat ohjat käsiin, koska minä en ilmeisestikään hoida silloin hänen parastaan vaan siitä seuraa aina joku negatiivinen asia. Hero siis vinkuu laattalattialla ei liiku senttiäkään ja yrittää itse pähkäillä ratkaisua vaikka miten yrittäisin itse johtaa sitä ratkaisuun. Tämä on tietysti harjoituksen paikka..,että positiivisella vahvistamisella jossain vaiheessa luottamus palautuu. Mutta tuo on mielestäni hyvä esimerkki osittaisesta johtajuuden menetyksestä, aina sitä ei menetä kokonaan vaan sen voi menettää myös tietystä toiminnasta. Mitä suurempi lauma, sen tärkeämmäksi muodostuu tuo johtajuus. Lauma 50-kilosia bernejä saa halutessaan hengiltä melkeinpä mitä vaan ja tämä on syytä muistaa.

TUTUSTUTTAMINEN

Meillä Maxi tuotiin Heron reviirille, Heron kotiin. Tästäkin on erilaisia näkemyksiä, osa kannattaa tutustuttamista neutraalilla maaperällä. Vanhemman koiran koti ei missään tilanteessa ole neutraali. Hero oli tuolloin 2vuotta ja kiltti kaikille koirille, ei koskaan päällepäsmärinä. Ajateltiin (kun kannettiin pentu suoraan kotiin), että sekin olisi pennulle osoitus, kyseessä ei ole kuka tahansa metsän asukki vaan sen tuleva mahdollinen johtaja. Yht`äkkiä Hero ei toivottanutkaan pentua tervetulleeksi, murisi eikä Maxin kestänyt ohittaakaan Heroa. Kielsin murisemasta ja soitin heti hätäpuhelun Maxin kasvattajalle, että mitä teen kun Hero ei ikinä ole tuollainen ollut. Sieltä tuli neuvo, joka on ollut kaikkein tärkein tässä laumanmuodostuksessa."Anna Heron murista ja murjottaa, älä sähellä välissä"., muutakin tuli, mutta tuo on jäänyt mieleeni:) Itse kun luontaisesti olisin kieltänyt murisemasta ja torunut Heroa. Minun piti rohkaistakin Heroa puolustamaan, koska Maxi rohkeana pentuna roikkui milloin missäkin karvassa kiinni, Hero murisi ja katseli minua anteeksipyytäen. Koskaan en unohda hetkeä, jolloin Maxi roikkui Heron hännässä kaikki tassut ilmassa ja Hero murisi hiljaa ja taas katsoi minua pyytäen anteeksi. Sanoin Herolle, että hyvä, hieno poika! Hero katsoi minua ihmeissään..,häh,saanko tehdä näin.., toistin vain että hienosti Hero, hyvä Hero. Se oli hetki, jolloin Hero käännähti Maxia kohti, ärähti iloisesti Maxille ja Heron häntä alkoi heilua. Jotenkin Hero tajusi silloin että hänhän pärjää tässä, että hänhän voi kieltää pienempää eikä kaikkea tarvitse sietää. Ilman tuota Heron tiukkaa alkupuhuttelua, oltaisiin nyt varmaankin huonommassa tilanteessa. Oli tärkeää, että Maxi oppi heti kunnioittamaan Heroa. Yhtä tärkeää oli myös se että poistuin takaa vasemmalle, enkä säheltänyt ja säätänyt itse välissä. Ne loivat itse keskinäiset välinsä ja minä huolehdin itse siitä, että johdin silloin kun johtajaa tarvittiin. Johtajuushan saattaa muuttua ajan mittaan, monestihan on se väärä käsitys, että lauman johtaja on vanhin yksilö. Kuitenkin laumaa johtaa tervein, vahvin, sisukkain yksilö. Nuorempi saattaa nousta jossain vaiheessa johtajaksi. Mitä kivuttomammin vallanotto menee, sen parempi tietysti. Tämä on kuitenkin huomioitava ja sitä tarkkailtava, milloin alkuperäinen alfa on valmis luovuttamaan valtansa. Muuten vanhemman vallan vahvistaminen luo vain eripuraa, ihminen yrittää ikäänkuin keinotekoisesti muuttaa laumajärjestystä. Siitä ei tule koskaan hyvää jälkeä. Teimme hiukan aiemmin sen virheen, että tutustutimme ystävämme toisen uroskoiran pennun Heron reviirillä ja ihan itse pidin Heroa osittain kiinni (Hero 1.5vuotta, pentu n.4kk) ja säädin välissä. Pentu oli rohkea ja omalla toiminnallani alistin Heroa pennun silmissä. Seurauksena on se, että Hero ei edelleenkään voi sietää ko.koiraa, vaan pitää sitä uhkana. Syy oli täysin omassa toiminnassani.

ARKIRUTIINIT

Huomio

Hero on huomioitu aina ensin. Olen pyytänyt vieraitakin jättämään pennun huomiotta ja huomioimaan Heroa ensi alkuun. Sitten kun alkuhösötys on mennyt, molemmat ovat tasavertaisia ja vieraat saavat rapsuttaa vuoroin kumpaa haluavat. Sitten Hero ei saa enää käskyttää vaan silloin määrään minä. Nykyisin sääntöjä ei ole vaan kaikki rullaa omalla painollaan.

Muut eläimet

Isäntä näyttää mallia. Mahdollisimman nopeasti kaksikko muiden turvallisten koirien joukkoon turhia itse jännittämättä. Omasta mielestäni on parempi ihmisten puuhastella samalla mukamas jotakin ja antaa koirien tutustua rauhassa, olla välinpitämätön. En pidä siitä, että ihmiset kerääntyvät ympyrään, koirat keskelle tutustumaan ja sitten seurataan silmät pullistellen mitä seuraavaksi tapahtuu. Koirat vaistoavat, että jotakin tässä tilanteessa on erilaista. Pahemmassa tapauksessa toinen alkaa puolustamaan toista muilta koirilta. Mitään käskyttämistä ei tällaisessa tilanteessa kannata harrastaa, TOKO-pätemisen voi hoitaa jossain muualla. Esim. Helsingin Rajasaari on koirien vapaata oleskelua varten aidattu saari, siellä on sattunut liian monta kertaa tapauksia, joissa omistaja on käskyttänyt koiraansa ja alistanut muiden koirien nähden omaansa, jonka seurauksena koira on hyökännyt käskyn alta päästyään lähimmän koiran kimppuun. Sairaalaan tästä syystä on päätynyt omin silmin nähtynä kaksi koiraa. Toisessa tapauksessa omistaja treenasi saaressa TOKOa varten, koira oli hienosti käskyn alla, mutta ei sietänyt sitä että tehdessään liikkeitä, samalla sitä haistelee useampi koira. Ymmärrettävää. Mitä vapaammin koirat saavat tutustua, sen parempi. Ja tietysti on varmistettava pennun kannalta, että toiset koirat ovat kilttejä pennuille. On uroksia, jotka eivät voi sietää pentuja. Tosin yhtään tällaista berniä ei ole vielä sattunut kohdalle.

Nyt aikuisena Maxi leikkii jokaikisen liikkuvan kanssa, missä tahansa. Hero menee omia matkojaan ja haistelee. Kumpikaan ei puolusta kumpaakaan.Kumpaakaan ei kiinnosta pätkääkään toisen hommat.

RUOKAILU

Hero on saanut ruokakipon ensin nokkansa eteen, jonka jälkeen heti Maxi. Molemmat ovat syöneet samanaikaisesti. Alussa kun Maxi ruokaili useamman kerran päivässä kuin Hero, tein Herolle muuta tekemistä nakkien voimalla siksi aikaa. Maxi puolusti ruokaansa murisemalla, eikä päästänyt ketään lähellekään kippoa. Treenasin sitä syöttämällä sitä kädestä, pikkuhiljaa otin kippoakin välissä pois -palautin sen AINA takaisin-sitten työnsin päätä kippoa kohden, käytin Heron edessä, annoin Heron nuuskia, palautin sen takaisin jne. Murina jäi nopeasti pois ja nykyisin ne vaihtavat luut, ruuat, juomat, kaikki -ei ainoastaan keskenään-vaan myös muiden koirien kanssa. Kaikkeen saa koskea ilman murinaa ja kaikki saa koskea, muut koirat ja ihmiset. Idea on siinä, että koskaan en kieltänyt murinaa, palautin AINA takaisin, en tehnyt itsestäni uhkaa niiden ruokailulle/leikille. Tässä koen onnistuneeni, Maxi oli todella kova puolustamaan petipaikkaansa, luita, ruokaa, ihan kaikkea minkä se omi. Heron kanssa vaivaa tämän suhteen ei tarvinnut nähdä, se on aina antanut ottaa nokkansa edestä ihan kaiken. Kun olen syönyt jogurttia,olen antanut Heron nuolla kipon, nykyisin ne tietävät että molemmat saavat nuolla kippoa vuorotellen. Sitten ne lipittävät kippoa vuorotellen.

LENKKEILY ja LEIKKIMINEN

Se on tietysti vähän hankalaa kun pentua ei saa lenkittää ja toinen aikuinen taas tarvitsee paljon liikuntaa. Siinäpä ei auta muu kuin huolehtia siitä, että pentu saa mahdollisimman paljon olla vapaana ja heti kun väsyy, viedä kotiin. Aikuinen koira taas tarvitsee reilusti enemmän oikeanlaista ja vaativampaa liikuntaa. Yhteislenkkeily ei onnistu ennenkuin ajan kanssa kun pennun luusto on kehittynyt rauhassa.

Sama leikkien suhteen, ainoastaan samankokoisten kanssa saa peuhata, aikuiselle voi hommata omankokoisensa leikkikaverit. Herolla oli pentuaikana maailman kuivin leikki, jossa se meni selin ja sieltä nappaili hampailla kiinni Maxia. Maxi taas tassulla huitoo ja yrittää osua Heron naamaan ilman että tassu jää hampaisiin kiinni.

Nykyisin niillä on hurjempia leikkiä eritoten ulkona. Tottumattomalle se on näkemisen arvoista, moni on luullut, että kohta tulee ruumiita ja pojat vasta lämmittelevät:).Leikkien tuoksinnassa olisikin hyvä lukea tilanteita ja tunnistaa, koska leikki menee överiksi ja toinen alkaa olla liian tosissaan. Itse keskeytän silloin leikin ja harhautan johonkin muuhun tekemiseen. Maxi on muutaman kerran päättänyt näyttää Herolle närhen munat, mutta Hero ei olekaan ollut samalla aaltopituudella, jolloin olen komentanut pojat lopettamaan painimisen. Tähän asti molemmat ovat kunnioittaneet joka tilanteessa minua johtajana. Ja yhteenotto loppuu kuin seinään kun komennan. Tosin mulla on tapana komentaa todella harvoin. Se on minulle mahtikäsky, jota käytän vain tositilanteessa. En siis puutu leikkiin miltei koskaan. Riehumista tapahtuu ulkona ja sisällä, johtuen siitä, että en ole sitä rajoittanut tietoisesti. Mutta uskon täysin, että koiria pystyy opettamaan, että sisällä ei riekuta mutta ulkona saa revitellä. 

TEMPUT

Molemmille on opetettu samoja temppuja. Maxi ei toistaiseksi pysty lähellekään samaan kuin Hero. Toisaalta Hero tekee silloin kun sille päälle sattuu ja näyttää keskaria loput ajasta. Maxi toteuttaa käskyn joka ainoa kerta ja yrittää tehdä mahdollisimman oikein. Yksi temppu on sellainen, jossa laitan nakinpalan tassun päälle ja käsken odottaa lupaa, molemmat istuvat siinä sitten nakki tassun päällä vierekkäin ja odottavat lupaa ottaa nakki. Kumpikaan ei koske toisen nakkiin ja molemmat odottavat luvan, se onnistuu hienosti. Herkut olen antanut aina molemmille.

HUONOT TAVAT/HYVÄT TAVAT

Meillä ei kyllä ole kumpikaan seurannut toistaan. Huonot tavat ovat kummallakin omansa:Hero alkoi haukkumaan juuri silloin kun lauma kasvoi, ennen sen päältä saattoi vaikka kävellä, eikä se huomioinut mitenkään. Kaipa se tulee siitä, että johtaja ilmoittaa muulle laumalle tapahtumista..,Hero ilmoittaa Maxille. Maxi taas on pidättyväinen ihmisiin..,Hero on ylisosiaalinen ja ryntää ensimmäisenä jokaisen ihmisen kimppuun. Maxi taas ottaa tuolloin lelunsa ja painelee omiin oloihinsa. Kaikki hoituu kyllä tuolla johtamisella, elikkä Heron haukku loppuu kun komennan/näytän vähän vesipyssyä ja Maxi taas tulee kyllä tutustumaan raksun voimalla omassa tahdissaan. Huonoja tapoja on kasapäin edellä mainittujen lisäksi:) Mutta ne mitä itse ei siedä, pystyy kyllä opettamaan ja kitkemään pois. Yksi sellainen itselleni on alistavat eleet. En ole koskaan antanut kummankaan tehdä alistavia liikkeitä muita ihmisiä/koiria kohtaan. Jalkaa/tassuja ei jynkytetä, päätä ei paineta niskan päälle, nokkaa ei tungeta toisen korvaan. Pitkälle pääsee harhauttelemalla ja kiinnittämällä huomio johonkin sallittuun toimintaan. Kumpikaan ei alista toistaan. Koskaan ne eivät ole purreet toisiaan.

Muu arkielämä

Karvoja saa kyntää kaksinkertaisesti, imuriin kannattaa panostaa;)Vähintään kerran päivässä on imuroitava. Ruokaa menee tuplaten enemmän, samoin herkkuja, tarvikkeita jne. Koirista oppii moninkertaisesti enemmän.

Jotenkin tuntuu, että on tärkeää paitsi olla johdonmukainen myös reilu ja oikeudenmukainen. Koira sopeutuu hyvinkin erilaisiin tilanteisiin, esim. joka paikassa sohvalle ei saa mennä tms, kunhan itse on reilu ja toimii selvästi ja oikeudenmukaisesti. Tässä on muutamia omia näkemyksiä, lukeahan voi vaikka sata opusta, mutta koskaan se ei korvaa kokemusta. Kirjallisuutta on laidasta laitaan ja itse en enää allekirjoita kaikkea kirjoitettua. Jokainen koira on yksilö ja sitä on kohdeltava senmukaisesti. Meillä asustaa tällä hetkellä 2 toisistaan täysin erilaista persoonaa. Mikäli olisin toiminut Maxin kanssa samoin kuin Heron kanssa, seurauksena olisi taatusti luonnevika. Vähemmän on korjattavaa myöhemmin kun huomioi heti minkätyyppinen pentu on tällä kertaa osunut kohdalle. Kaikkihan tekevät virheitä, niitä ei pysty välttämään mitenkään. Onneksi nuo karvaturrit on kovin anteeksiantavaista sakkia;)

Kennelliitto lausuu

Tiistai 13.1.2009 klo 11:43 - Mirjam

Lopulliset lausunnot Maxin lonkka-ja kyynärkuvauksista ovat tulleet muuttumattomina; 0/1 D/D.

Löysyys vaivaa lonkkia asteikolla, tulokset saattaisivat myöhemmin kuvattuna parantua. Näin suurta rotua ei kuulemma kannattaisi alle 2-vuotiaana kuvata, ellei oireile. En ole pelkästään papereita varten uudelleenkuvaamassa Maxia, kuvat otetaan uudelleen ainoastaan siinä tapauksessa, että huomaan muutoksia liikkeessä/muuten Maxin olemuksessa. Tällä hetkellä lonkissa ei ole nivelrikkoa, eikä merkkejä sen kehittymisestä (liiton lääkärin mukaan). Koira on hyvässä lihaskunnossa ja sellaisessa se on pidettävä jatkossakin. 

Maxin lonkka-ja kyynärnivelkuvaus

Tiistai 4.11.2008 klo 13:07

Maxin lonkka-ja kyynärnivelkuvaus

Kävimme kuvauttamassa Maxin lonkka-ja kyynärnivelet Vihdin eläinsairaalassa, Finnin ratsutilalla. Kuvaukset menivät hienosti, Maxi tassutteli reippaasti sisään ja pian se olikin jo untenmailla.

Pyysimme arvioimaan lonkkiaja kyynäriä myös suullisesti, jotta saisimme tietoa, tarvitseeko ruokintaa/liikuntaa tms. muuttaa. Maxi on melko raskasrakenteinen luustonsa puolesta, kokoakin on jo riittämiin, säkä 70. Hoikka on vielä, mutta raamit on melkoiset verrattuna esim. Heroon. Hero on leveä tankkeri, mutta luusto on todella kevyttä kampetta Maxiin nähden. Liikkeessä Hero sipsuttaa kevyesti, hyppii esteet kevyesti, Maxin liikkeessä taas näkyy voima selvästi, Maxi ei sipsuta koskaan. Eläinlääkäri sanoi, että kyynäreet vaikuttaa puhtailta, lonkat ovat keskiluokkaa eivät huipputasoa,mutta eivät missään nimessä huonot. Arvio 0/0 B/B.  Saatteeksi hän sanoi vielä, että tuskin tälle koiralle tulee lonkista ongelmaa koskaan.

Kuvat lähtivät Kennelliittoon virallista lausunto varten.

Soitin liittoon, kysyäkseni, milloin saisin paperit takaisin, näyttely kun oli tuloillaan. Liitosta sanottiin että lähettäisivät ne minulle pikimiten. Kysyin, onko lausunto jo siis valmiina..,ja kyllähän se oli. Paperit tulivat ja niissä tuloksina 0/1 D/D.

En voinut uskoa tulosta, oli pakko saada arvion antanut Annie Liman langan päähän. Ongelma ei ole siinä, ettäkö en pystyisi hyväksymään tulosta vaan siinä, etten todella tiedä, ketä uskoa. Mikä on koirani kyynärten ja erityisesti lonkkien todellinen terveydentila? Eikö eläinlääkärin kuulu huomata kohtalaiset muutokset jo kuvauttaessa? Minä en kuvauta koiriani näyttelyjä varten, vaan saadakseni tietoa terveydentilasta joka auttaa tekemään johtopäätöksiä liikunnan/ruuan yms.suhteen jatkossa. Maksan siitä, että saan tietoa terveydestä.

Puhelimitse tiedustelin Limanilta asiaa, miten tämä on mahdollista. Limanin mukaan: pääsyynä on lonkkien löysyys. Yhtenä yksittäisenä tekijänä löysyys aiheuttaa eniten nivelrikkoa. Kuitenkaan Maxin lonkissa ei hänenkään mukaansa ole vielä lainkaan nivelrikkoa/merkkejä siitä. Reisiluunpää näyttää puhtaalta. Kuitenkin Maxilla on rakenteellisesti matala maljakko.Vain pieni osa mahtuu maljakon sisään, eikä tule koskaan täysin maljakkoon menemään.

Edelleenkään en tiedä, ketä uskoa. Lähetimme valituksen SKL.n röntgenpaneeliin. Joku on ilmeisestikin toiminut huolimattomasti, terveydentila ei ole asia, joka riippuu katsojasta. Ei ainakaan näin suuri heitto. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan paneelin kokoontumista.

Joskus sitä ihmettelee, miten helppo on ymmärtää tohtorin lasku, vaikka reseptistä ei saa mitään selvää.

-Finley Peter Dunne-

Höpötystä

Sunnuntai 10.8.2008 klo 10:04

Pitkästä aikaa Haudi!

Kesä se kai on menossa poispäin. Mieleen on muistunut viime kesä kun Maxi oli vielä ihan pikkupikku pentu. Miten se on järjestynytkin, että kotiin on tallustellut juuri nämä kaksi herraa. Koti on tuntunut tyhjältä ilman sitä päivittäistä menoa ja meininkiä.  Hero ja Maxi ovat matkustaneet kuukauden ympäri Suomea. Minulle se aika ilman poikia on varmaankin tuntunut pisimmältä.

Matkan aikana on kuulemma uusi leikki otettu käyttöön...karhunpaini. No, kunhan ei tavaksi, eipä tee noin raskasrakenteisille kovin hyvää. Molemmilla on sellaiset lihakset, että heikompaa hirvittää. Maxi varsinkin on sellainen voimanpesä, että taluttaessa saa olla todella tarkkana ettei käsi irtoa kun jotain mielenkiintoista yhtäkkistä löytyy jostain. Pennun mieli kun on vielä.

Hero taas osaa olla viksu ja vilmaattinen, useinmiten se toimii kuin ajatus..,ja todellakin joskus mietin; älä vaan hitto keksi nyt alkaa hulluttelemaan, niin eiköhän se juuri välähdä Heron päähän. Olimme tuossa keväällä koirasaaressa ja Herollahan siellä se pissi nousi päähän, tänne-käsky oli tuntematon, hilpotti vain edellä ja kuseksi puihin lähdön hetkellä. Yritin siinä sitten käskyttää. Heron kanssa omakin ego on messuhallin kokoinen-tai no, on oltava. Käskin ensin kiltisti ja sitten jo kovempaan sävyyn. Ei kiinnostanut...,kuseksi parin metrin päässä ja hilpotteli eteenpäin. Normaalisti ilman pissinnousua päähän, kaikki menemme yhdessä ovelle eikä koiria tartte enempiä pyydystää. Ei ole tapana ravata koiran perässä, käännän mieluummin selkäni ja menen toiseen suuntaan. Mutta ei, Hero päätti, ettei hän ole lähdössä mihinkään, vain omassa tahdissa. Mulle se heron oma tahti ei taas sovi -ja Hero tietää sen varsin hyvin. No, sain sen sitten siinä jossain vaiheessa vaivihkaa napattua valjaiden koukusta kiinni ja pidin puhuttelun sen naaman edessä. Puhuttelu oli ohi ja lähdin taluttamaan -lue raahaamaan- Heroa ovelle. Ohi meni ihmislauma ja Hero heittäytyi täysin veteläksi, huusi ja vaikersi ja nyyhkytti, jalat eivät mukamas kantaneet. Ihmiset katsoivat pöyristyneenä, että mitä tuo tekee koirallensa:)Ihmiset kun olivat menneet ohi, Herolla ilmeni yhtäkkinen piristyminen ja tervehtyminen ja naama messingillä se paineli autoon. Tottakai, palkkiohan oli saatu, ihmiset säälittelemässä pientä viatonta bernipoikaa kun omistaja niin kovasti käskyttää.Silloin ei Heron metkut emäntää  naurattaneet, mitä nyt mies nauroi autossa katketakseen.

Huumorimies tuo Hero:) 

6-vuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta

Perjantai 18.7.2008 klo 21:17 - Mirjam

Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta

Heron nivelnestenäytetulokset

Perjantai 22.2.2008 klo 15:33 - Mirjam

NÄYTETULOKSET

Heron etujalkojen nivelistä otettiin siis näytteet, koska muutenhan kaikki nivelet olivat edelleen puhtaat. Siltikin ontumisen syy oli selvitettävä, juuri tuon liikunnan suhteen.

Lausunto:

Näytteenä on neljä sytologista levitettä nivelnesteestä. Molemmista kyynärnivelistä ja molemmista olkanivelistä.

Kyynärnivelistä otetuissa näytteissä ei todeta spesifisiä muutoksia.

Molemmissa olkanivelissä todetaan lievästi noussut solumäärä. Solut ovat yksinomaan synoviaalisia makrofaageja ja vasemmassa olkanivelessä pääosin hypertrofisia ja vakuolisoituneita. Oikeassa olkanivelessä on mukana myös todennäköisesti nivelkapselin pinnasta peräisin olevia synoviaali makrofaageja, joista osa monitumaisia, mikä viittaa reaktiiviseen proliferaatioon (lisäksi verikontaminaatio).

Löydös viittaa lievään reaktiiviseen artriittiin molemmissa olkanivelissä.

Tulokset analysoi Marjukka Anttila, ELT, Diplomate A.C.V.P 

Tässä kohtaa emäntä voi sanoa, että tietää kyllä Heron tilanteen, itsekin väliajoin reaktiivista artriittia potevana:) Kyseessä on siis tilapäinen niveltulehdus.

Minä en pohjimmiltani ole
nalle kovin raju.
Upossa uiden kehittyi
mulle oiva rauhan taju.
Sellainen tietäköön huutia
joka rakastaa pelkkää ruutia!
Ja sellainen jolla on ammuntaan halua,
voi rauhassa vaikka navettaan valua.
Pyssyksi kelpaa navettaharja,
ammunnan hoitaa karja.

-Elina Karjalainen Uppo-Nalle- 

Heron röntgen

Maanantai 18.2.2008 klo 19:46 - Mirjam

Heron röntgen

Hero päätettiin kuvata samalla Maxin lääkärireissun jälkeen. Hero on pidempien lenkkien jälkeen ontunut oikeaa(?) etujalkaa. Muita oireita ei ole ollut, halusimme kuitenkin kuvata, jotta tietäisimme pitääkö liikuntaa rajoittaa tms.

STATUS:

Ei selviä löydöksiä. Neurologisesti normaali, ei arista hauisrakennetta, eikä niveliä.

TOIMENPIDE:

Rtg: Nuljuluu, varpaat ok, mutta kummassakin kyynäressä incongruenssia (=lyhyt värttinäluu) vaikkei nivelrikkoa. Oikeassa tuber majorissa olkapäässä lyyttisiä pisteitä, merkitys? Nivelnestenäyte olista ja kyynäreistä.

HOITO:

Vain rauhallista ulkoilutusta Rimadylkuurin aikana niin ettei kipeydy. Nivelnestetulokset myöhemmin.

Heroa hoiti Jan Räihä Pieneläinsair.erik.el.lääk, kirurgian dosentti 

Herolta kuvattiin jokainen nivel etujaloista. Nyt odotellaan nivelnestenäytteitä. Toivottavasti liikuntaa ei tarvitse jatkossa vähentää. Löytyi se paikka, jossa Hero oli vähemmän reipas elikkä eläinlääkäri..,armotonta vinkumista ja valitusta. Kaikki paikat sai tarkistaa mutta eipä ilahduttanut Heroa se käynti yhtään.

MAXI TERVE!!!

Tiistai 12.2.2008 klo 15:53 - Mirjam

MAXI JA KOHTAUKSESTA TOIPUMINEN

Maxi on ollut todella heikko pyörtyilyn jälkeen emmekä halunneet enää arpoa josko sittenkin taustalla olisi jotain vakavampaa, joten veimme Muksin perusteellisempiin tutkimuksiin Espoon eläinsairaalaan.

Oireita ovat olleet pyörtymisen jälkeen: ruokahaluttomuus, kuumeilu, heikkous, yleiskunnon todella nopea heikkeneminen. Paino on pahimmillaan ollut 44kg ja parhaimmillaan 47kg. Parhaimmillaan tarkoitan sitä, että Maxi kun on muutenkin hoikka niin tällä hetkellä on lähes kävelevä luuranko.

Maxille tehtiin jos jonkinlaista tutkimusta, koska oireet ovat kuitenkin olleet vakavat ja jostain on aloitettava vakavampien sairauksien poissulkemiseksi. Maxi oli tutkimuksissa todella reipas! Elikkä massukin saatiin ajella karvattomaksi ja vatsa ja sydän ultrata ihan hereillä. Rauhoitusta tarvittiin tarkempaa ultrausta suoritettaessa.

YHTEENVETO:

TUTKITTU KOHTAUKSEN JA SIITÄ JATKUNEEN HEIKOTUKSEN TAKIA

Sydämen ja vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa ei havaittu sairauteen viittaavaa.

Laajassa verenkuvassa(puna-ja valkosoluarvot,sisäelimet,verensokeri,valkuaiset) ei havaittu normaalista poikkeavaa.

Lonkat tuntuivat rauhoituksessakin tukevilta (ei löysyyttä)

Oireet voivat johtua lievästä epilepsiasta. Epilepsia ei ole vaarallista, lääkitys aloitetaan kun muut sairaudet on poissuljettua ja jos kohtausten määrä lisääntyy tai etenkin jos ne pitkittyvät ja tulevat rajummiksi.

Varmuuden vuoksi kannattaisi vielä määrittää sappihappoarvot. Paastonäyte (yli 12tuntia paasto, vettä saa juoda), sen jälkeen saa syödä ja 2t jälkeen toinen näyte. 

Hienoja uutisia siis, Maxi poika on terve ja epilepsia-epäillyn alainen muuten! Mutta senhän kanssa me voimme elää:) Maxihan on todella herkkis ja lääkäri kertoi, että poikkeustapauksissa saattaa jopa aiheutua näin vakavia oireita esim. murkkuiästä. Juoksuiset nartut voi saada pään sekaisin. Sanoi kyllä, että hän siltikin epäilee epilepsiaa.

Maxia hoiti Anders Eriksson

Nyt Maxi kuorsaa sängyllä. Hereillä ollessaan on todella poissa tolaltaan, kun massukarvat on ajettu pois (oli kyllä tosiaan hereillä ja antoi ajellakin, mutta nyt ei näytä hyväksyvän). Maxi juoksee edestakaisin kotonaan, vinkuu ja vikisee ja häpeilee massuaan. Hero painelee perässä ja yrittää paimentaa. Välillä Maxi herää kesken unien ikäänkuin painajaiseen ja taas alkaa ravi edestakaisin.

Karvas lääke parantaa sairauden, rehellinen puhe rohkaisee toimintaan.

-Kiinalainen sananlasku-

Maxi palautuu pikku hiljaa

Keskiviikko 6.2.2008 klo 19:25

5 vrk pyörtymisen jälkeen

Maxi palautuu hiljalleen viime perjantain kohtauksesta. Yleiskunto ei ole sama kuin ennen eikä ruokakaan tahdo maistua. Olemme kuitenkin yrittäneet syöttää Maxille terveellistä perusruokaa herkuilla höystettynä. Välillä riehuukin kuin ennen, mutta huomaa kyllä, että voimat on vähissä. Tällä hetkellä tehdään vain pissa- ja kakkalenkit. Ksylitolimyrkytys on hyvin epätodennäköistä. Mikäli yleiskunto ei tehoruokinnalla parane, Maxilta otetaan täydelliset verikokeet. Nyt on kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että toipuminen vauhdittuu.

Sinä tulet, pelko,

ja sidot ranteeni.

Istut suuni päällä

ja puristat silmäluomia.

Katsot minuun, naurat

ja minä vapisen.

Tahtoisin piiloutua, sulkea ovet

ja aina on joku ovi auki.

Sinä tulet, pelko,

ja minä olen pieni jälleen.

-Maria Vaara- 

Maxin eläinlääkärireissu

Tiistai 29.1.2008 klo 21:29

Maximus menee eläinlääkäriin:)

Maxilla on silmätulehdus, joka kotikonstein ei ole lähtenyt ja tänään oli vuorossa eläinlääkärireissu. Maxi on ollut terve kuin pukki ja eläinlääkärin ovia emme ole pakollisten rokotusten jälkeen aukaisseet. Rokotusreissut menivätkin enemmän ja vähemmän penkin alle ja Maxi murisi lääkärille molemmilla kerroilla. Tämä yhdistettynä Maxin ujosteluun, tuotti ennalta muutamia harmaita hiuksia omistajalle, valehtelisin jos muuta väittäisin:) Soitin lääkärille ja pyysin saada lupaa tulla haistelemaan ennalta paikkoja ja mahdollisesti myös käydä puntarilla. Eläinlääkäri lupasi extra-aikaa Maxille ja mahdollisuuden tutustumiskäyntiin. Ja niinhän me mentiin...,mutta mitäpä mietti Maxi...

 Maxi täräytti puntarille näyttelyasentoon nakin voimalla kuin vanha tekijä, makaili vastaanotolla ja kyttäsi liikennettä. Lääkäri kutsui Maximuksen tutkimuksiin ja Maxi säntäsi huoneeseen nuuskuttelemaan joka nurkan, samalla haisteltiin myös lääkäri ja hoitaja. Neuvoin ottamatta Maxiin mitään kontaktia ja miten kävikään...Puolessa tunnissa Maxilta peilattiin silmät, laitettiin varjoaineet, silmätipat, tutkittiin pinseteillä rypäletulehdusta, lisäksi lääkäri kuunteli vielä sydänäänet ja kävi käsikopelolla Maxin läpikotaisin läpi. Maxi kuunteli koko tutkimuksen ajan ohjeita ilman merkkiäkään paniikista. Kuulostaa ehkä perusmeiningiltä, mutta Maxin kanssa on todella tehty töitä tuon pidättyväisyyden suhteen. Kaikki hyväksytään, mutta aikataulu on Maxilla todella pitkä. Kaikki sujui siis hienosti ja Maxi pyrki jopa takaisin sisään asemalle:) Maxi on ansainnut illaksi herkkuaterian!

Ai niin..,eli nuorelle koiralle tyypillinen silmätulehdus, rypäleinen, joka liittyy immuniteetin kehittymiseen:) 

Älä periksi anna. Kun kaikki käy huonosti - joskus niin käy, kun mäki on jyrkkä, eikä tasaista näy. Kun rahat on loppu ja velat painaa, kun hymysi hyytyy ja on mielesi vainaa. Kun huoliasi ei kukaan muu kanna, lepää, jos tahdot - älä periksi anna. On elämä kummaa, siinä läksyä monta, eikä yhtään täällä ole koulimatonta. Mutta monikin tuuli vois kääntyä myötä, jos ei periksi anna, vaan tekee työtä. Älä periksi anna vaikka huonolta näyttää, ehkä seuraava askel jo toiveesi täyttää. Voi menestys hyvinkin lähellä olla, jos periksi annat - on tulos vain nolla. Et koskaan tiedä, kuinka lähellä olet, vaikka joskus tuntuu, että paikalla polet. Saat kaiken voimasi taistoon panna - ja jos vielä käy vastoin - Älä periksi anna.
-tuntematon-

Tammiterveiset

Torstai 10.1.2008 klo 16:12

Tammitervehdys!

Joulu se meni ja paluu arkeen alkoi. Matkustin junalla yksinäin poikien kanssa kohti Pohjoista. Matka meni hyvin. Jouluna Maxi maistoi ensimmäiset kinkkunsa, menipä siinä hyasintti multineenkin. Piparipossu Hero kyttäsi silmä tarkkana piparien leivontaa. Koko joulu ulkoiltiin ja tehtiin kävelyllä metsälenkkejä. Hero karkasi naapuriin ja löysin sen naapurin kuistilta istumassa ja raapimassa tassulla ovea. Kaipa se kuuli ihmisten iloista puheensorinaa ja päätti mennä tekemään tuttavuutta. Herolla ei sattuneet korvat mukaan joulureissuille, mutta eipä se ollut moksiskaan. Välillä kihahti se pissakin Heron päälaessa, mutta ihmeen kilttinä poijjaat jaksoivat olla. Viimein ja vihdoin Hero haki Maxia leikkiin, ennen se ei ole fyysiseen leikkiin paljon Maxin kanssa alkanut. Maxi painaa nyt 8kg enemmän kuin Hero, että pienemmän kanssa Maxi saa leikkiä:) Hero intoutui katsomaan tv-ohjelmaa (niinkuin siis oikeasti katsoi), elokuva oli Karvisesta ja aina kun Karvinen asteli ruutuun, Hero tuijotti ja kallisteli päätään. Piha oli peilijäässä ja Hero onnistui joko tulehduttamaan/revähdyttämään olkanivelensä ja Herolta loppuivat pidemmät lenkit.

Nyt on sitten uusi vuosi ja uudet kujeet:) Herolle on tullut hyvin massaa, se on ollut yhdistetyllä ruoka/kuntokuurilla. Maxin rinnalla se näyttää kylläkin pikku possulta. Meidän Bumba ja Baloo. Maxi tarkastelee nykyisin hajuja joskus kovinkin tarkkaan. Herohan ei muuta lenkillä teekään kuin lukee muiden koirien sähköposteja. Maxin kanssa sattui valitettava tapaus, kun olimme lenkillä. Koulutin Maxia melko löyhällä hihnalla (on osoittanut oppineensa alkeet)ohitustilannetta. Olin kouluttanut koko lenkin ajan ja hienosti oli mennyt. Kuitenkin vieras rouva puhui mäyräkoira löyhällä hihnalla puhelimeensa ja sivusta tuo mäyräkoira ehti käydä Maxin kimpussa. Maxi hurjistui todella ja riuhtaisi minut perässään (en osannut ennakoida ollenkaan sen mäyräkoiran käytöstä). Olen taluttanut keskustassa flexillä aiemmin ja nyt lensi flexi nurkkaan, koska se jumitti jotenkin, enkä saanut Maxia lähelleni kun narua vain tuli ja tuli. Maxi sai pikkuista hännästä kiinni ja silloin komensin kovasti ja Maxi kuunteli. Olin aivan ihmeissäni, kun Maxi on muiden koirien suhteen todella kiltti, kotiin tullessani huomasin kuonossa purentajäljet. Nyt jos pikku koira räksyttää ja kun ne valitettavan usein räksyttävät, Maxi jähmettyy heti. Treeniä siis! Se menee kyllä ohi, koska Maxi rrrrrrrrakastaa kaikkia muita koiria. Tarkastimme mäyräkoiran, enkä siinä rytäkässä tajunnutkaan, että se olikin Maxi joka oli saanut puremat. Minä ja Maxi saimme haukut ja rouva mutisi "suuresta koirasta". 

Tällaista menoa ja meininkiä! 

Ajatelma uuden vuoden muutoksia tehtaillessa: 

Vanha intiaanitaru keroo nuoresta intiaanista, joka menee vanhuksen luo saamaan neuvoa ongelmaansa. Vanhus kuuntelee ongelman. He asettuvat nukkumaan. Aamulla nuori intiaani kysyy vastausta. Vanhus vastaa: "Sisälläni on kaksi sutta, jotka tappelevat." - Kumpi voittaa? - Se, jota ruokin.  

MAXIN JOULUKIIREET

Perjantai 30.11.2007 klo 12:27

MAXIN JOULUKIIREET

 Ei sitä voi ihmismieli arvata, minkälaisen kiireen keskellä koirakin joutuu valmistelemaan pikkujouluja. Päätettiin pitää pienimuotoiset pikkujoulut kotona, näin virallisena pikkujouluviikonloppuna. Eilen kannoimme varastosta joulukoristeita, silitin verhot ja pöytäliinat valmiiksi perjantai-iltaa ajatellen.

 Aamulla lähdin hakemaan torttuaineksia, glögiä ym. joulunaposteltavaa, ajattelin paistaa pienen kinkunkin. Ennen lähtöä varauduin kuitenkin Maxin puuha-aikaan, joka ajoittuu poikkeuksetta poissa-oloomme. Laitoin esteitä ja jemmasin joulukoristeita. Päätin, että käväisen nopeasti, korkeintaan tunnin, koska nyt oli talossa niin paljon mielenkiintoisia hilavitkuttimia, että tuskin Make olisi pystynyt näppejään irti kauempaa pitämään.

 Kun painoin oven perässäni kiinni, alkoi Maxilla armoton kiire. Mihin?

No, tietysti paikka pitää saada nätiksi ennen kuin isäntäväki saapuu paikalle, tietysti vieraita varten! Touhotus oli kovaa, aikaa oli vähän ja kaikki piti saada valmiiksi. Jaa, mihinkäs ne suuret olkipukit oli piilotettukaan, noh kun tarpeeksi tonkii, kyllähän ne ennen pitkää jostain löytyy...Mahtavaa, toinen pukkihan oli kaapissa, ovet vaan auki ja pukkiin käsiksi! Aika iso pukki muuten, meikän koko luokkaa, mistä näitä muka voi ostaa (kirjoittajan huomio:ei muuten mistään). Muotoillaan pukin partaa juhlakuntoon, ääh, muotoillaan koko pukki! Raahataan se tuonne sängylle ja pistetään sileäksi, siinä on vähän pikkujoulumeininkiä. Noniin pukki on palasina, missäs se toinen olikaan, jaaha, aika köyhä piilo, että nyt rokkenrollia äkkiä kehiin ja tämäkin sileäksi. Raahataan se tuonne keittiöön ja pistetään pukille jauhotkin suuhun, jauhoja on keittiössä. Hyi helkkari, että on kuivaa tuo olki, ihan meinaa suu napsua. No, kattopas Hero, pöydälle on jätetty mandariineja pussi, purraan vaan kaikkiin reikä ja imetään mehut. Aah, gutaa, Hero ota koppi, täältä tulee mandariini..,leikitään sillä tuolla olkkarin matolla! Ups, nyt se meni ihan littaan tassun alle, kato Hero kun se tarttuikin tuohon maton karvaan nätisti. Tuosta ei isäntäväki välttämättä tykkää, eilenhän tuo matto vasta laitettiin. Pitää vähän ehkä madella. Ei mitään Hero jos sinua ei huvita madella, voin madella sinunkin puolesta. Hetkinen näenkö oikein, ovessahan on kranssi, sehän on väärällä puolella. Kyllä isäntäväellä on huono maku, parempi ottaa tuo kranssi pois ja tehdä siitä hammastikkuja, ehkäpä niillä tulee mieleen, että olis kannattanut jättää mulle niitä luita se koko pakka. Ensi kerralla varmaankin ne jättää mulle suosiolla sata luuta. Hitto kun on kiire, ei kannata nyt miettiä liikaa, tekee vaan hommia koko ajan, niin saa valmista, isäntäväkikin aina sanoo, että ei ne sanat vaan teot...Hitto mikä kiire. Vieraatkin saapuu, eikä isäntäväki ole järkännyt mitään ilotulitusta. Kappas, tuossahan olikin joulunalle miltei esillä. Minusta se on nätimpi kahdessa osassa, jalat omana koristeena ja pää sitten omanaan. Mutta tämähän on aivan loistavaa, nallehan on täynnä jotain massaa, siitä saa purettua lattioille kivoja kasoja.  Jaahah, ovi käy.

 Kotiin tullessani, voitte kuvitella näkyä. Olkipukit täyttivät koko kodin ja paikka oli hävityksen kauhistus. Maxi tuli vastaan häntä heiluen ja Herolla oli selvästikin asiaa. Hero meni istumaan suoraan olohuoneeseen ja odotti, että tulen katsomaan. Näin valmistelujen alla näky oli lamaannuttava, millä ihmeellä saisin paikan kuntoon... Maxi oli selvästikin sitä mieltä, että Hero on täysi laiskimus ja hän on saanut tehdä yksinään kaikki valmistelut. Huh, eipä naurattanut vaikka hoin mielessä, että huumorin kukka on kaunein kukka. Ihan turha oli torua, valmistelut olivat ottaneet niin kauan aikaa, että tuskinpa Maxi olisi edes tajunnut, mistä torutaan. Eipä tässä auta kuin jatkaa siivousta glögin voimalla.

  Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää?
- Teet itse kaikki työt, mutta lihava mies puvussa saa kaiken kunnian.

Eläinten Joulusiunaus

Keskiviikko 28.11.2007

Keskiviikko

Eilen, tiistaina, kävimme yhdessä eläinten joulusiunauksessa Senaatintorilla. Herohan oli  että mukavaa, että ihan hänelle järkätty "pikku" kemut, että missäs ne kinkut ja muut sälät on. Ihan kivannäköisiä mimmejä siellä Heron mielestä oli vai oliko Hero sittenkin päätynyt unelmien poikamieheksi..,joka tapauksessa Hero-poika nautti valoista ja välkkeestä. Disco-fiilis jäi Herolle päälle ja takaisin tullessa korvat olivat siirtyneet joululomille. Tilaisuus oli mukava joulunaloitus, Isä Mitro siunasi haukut ja lopuksi laulettiin Maa on niin kaunis. Kunniavieraina oli sekä poliisi- että sotilaspoliisikoiria.

Maximus olisi halunnut leikkiä kaiken liikkuvan kanssa. Hienosti Maxi kuitenkin seurasi hihnassa vierellä nakkipalkalla. Nakkeja sitten menikin, jotta saatiin matka taittumaan nätisti. Kävelimme Helsingin keskustan läpi ja pojat toivottivat hyvät joulut poronsarvillaan ja tonttulakeillaan ohikulkeneille. Tuli itsellekin hyvä mieli, kun varsinkin vanhemmat ihmiset hymyilivät kahdelle pikku porolle:) Paikalla oli pääasiassa koiria ja viime vuodesta vieraskato oli käynyt. 

Tilaisuudessa Helsingin Eläinsuojeluyhdistys keräsi lahjoitettavaa tavaraa. Veimme kaverusten vanhoja leikkikaluja, ruokakippoja, shamppoota, valjaat ym. Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen keräykseen. Haastamme tällä kaikki eläintenystävät mukaan lahjoittamaan Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle itselle tarpeettomia tavaroita! 

 Maa on niin kaunis

 Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

 Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

.
Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi

-Hilja Haahti-

Tiistai 20.11.2007

Keskiviikko 21.11.2007 klo 14:04

Tiistaita kaikille:)

Viime viikolla poijjaat pääsivät matkustamaan. Matka meni hienosti, Hero ei meinannut karvoissaan pysyä kun into piukkana taas matkusti. Asemilla piti ikkunasta katsella, että mitäs ulkona näkyy:) Matka kesti 11tuntia, että kyllä junan kyydissä myös uni maistui.

Tornionjokilaaksossa maa oli valkoinen ja näille kaveruksille se oli riemun paikka! Oma piha ja metsää niin kauas kuin juosta jaksaa. Herolla mopo keuli muutaman kerran ja jäähylle piti passittaa aika ajoin. Herolla kun tuo pissi saattaa nousta päähän kun on oikein hubaa ja leikki muuttuu rajummaksi ja rajummaksi...,että eikun jäähylle! Maxi taas katseli ihmeissään että mikäs pissipää tämä on...Maxi sukelteli lumessa ja leikki kaikella mahdollisella ja mahdottomalla pihalla. Hero keskittyi..,mihinkäs muuhun kuin huomion hakuun. Lumessa piti rellestää ja korvat roikkuivat koristeina päässä. Ajokoirien häkit piti käydä merkkaamassa ja pihalla röyhistellä rintakarvoja. Herolla pyhki omasta mielestä kovaa. Tultuamme kotiin, reaktiot olivat luonteiden mukaiset: Maxi oli innoissaan ja haki kaikki lelunsa vuorotellen sänkyyn ja leikki kaikkien kanssa, kun taas itse maestro Hero vaipui syvämasennukseen, lysähti lattialle ja näytti pitkää naamaa -ja pitkään.

Maxi näki pitkästä aikaa parasta kamua Räntäaamun Ranea. Leikki käytti, mutta Ranella on näin metsästyskautena erityisesti kova kunto, ettei Maxi kauaa jaksanut. Hero taas on ärsyyntynyt ajokoirista, vaikka kuinka se yrittää, perässä ei pysy. Hero paimensi taas Ranea kovin ottein, eipä kestänyt Ranen liikahtaakaan tai muuten Hero pysäytti heti karkulaisen armottomalla ärinällä ja peräänjuoksulla. Rane joutui seisomaan paikoillaan Heron suorittaman ruumiintarkastuksen ajankin. Herolla tuo paimennus on ihmisten suhteenkin verissä. Ihmisten kohdalla Hero käy kaikki paikalla olijat läpi, jonka jälkeen alkaa kiertäminen. Ulos lähtiessä Hero paimentaa kaikki ulos ja odottaa ulko-ovella, jos kaikki eivät lähdekään.Ymmärtää kyllä, jos sanotaan, ettei kaikki ole lähdössä.

Kyllä tuo lumi on elementti, joka saa aikaan sanoinkuvaamatonta riemua (uskon, että suurin osa bernien omistajista yhtyy tähän). Siellä sukelletaan, kieritään, kahlataan,tehdään kuoppia, sitä syödään ja kannetaan sisälle asti. Kyllä siinä tulee itsellekin iloinen mieli!

Oikein iloista talven odotusta kaikille:)

Tove Jansson: Taikatalvi 

”Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat. – näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin! Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden takia ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen. Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää! 

MAXI JÄRJESTI OMAT SYNTYMÄPÄIVÄKEMUT

Maanantai 12.11.2007 klo 20:20

Maanantai 12.11.2007

Maxilla oli tänään taas puuhapäivä...Tänään on Maxin 8kk.n synttäripäivä! Poissaollessamme Make päätti järjestää itselleen synttärikemut, hubaa! Ensin Maxi leikki vähän isäntänsä kalastuskelalla, siimat vain solmuun ja lattialle. Kelasta löytyi monta hienoa pyörivää osaa, joilla Maxi sitten saattoi itseään viihdyttää. Vessapaperirullista tehdään serpenttiinit ympäri kämppää! Leikin lomassa tuli sitten nälkä ja välipalaahan löytyy laatikosta, että sieltähän sitten vain omatoimisesti oli haettu miltei täysi Denta Stick-laatikko, onneksi oli vielä large size, ettei tarvitse tunnin aikana nälkään kuolla! Harmi vain, että pakkaus oli vajaa..,vain 21 jäljellä. No nehän oli pakko tunkea suuhun kaikki yhtä aikaa, ettei vaan niitä varasteta takaisin. Kotiin tullessa löytyikin ähkyssä makaileva bernipoika. 21 "luuta" paksumpana. Eikun siitä sitten oksennuttamaan ja eläinlääkärille soitto. Lääkäri sanoi, että minkäs pennun mahaan mahtuu 21 DentaSticksiä...Meidän Maken massuun mahtuu vaikka ja mitä, meidän Make kun ei vain tarvitsisi välttämättä yhtään mitään lisäravinnetta...,mutta sankari itse oli eriä mieltä. Synttärijuhlien jälkeen Maxi toipuu hiljalleen mahakivuista.

Lunta on satanut miltei koko päivän, mutta sulaa maahan tullessa. Käytiin taas ajamassa jäniksiä, Hero löysi kaksi ja Maxi kolme...Oli pojat taas niin päälikköinä..,että.

Perjantai

Perjantai 9.11.2007 klo 12:43 - Mirjam

9.11.2007

Perjantai-päivää kaikille:)

Vettä sataa Heltsingissä vieläkin...Pojat loikoilevat lattialla ja näkevät varmaan jänöistä unta. Eilen käytiin katsomassa taas jäniksiä ja yhteensä kolme nähtiin, onneksi oli perinteinen hihnalenkki, että ajoa eivät saaneet aikaiseksi. 

Herollahan oli myrkytys ilmeisesti sinilevävedestä ja kunto pääsi rapistumaan todella pahasti, samoin syöminen loppui ja koira muistutti jo kulkukoiraa. Tilannetta ei auttanut, että oireiden laannuttua tapasi muutaman kerran juoksunartun, jonka perään sitten itki pari viikkoa ja oli miltei täysin syömättä. Elikkäs nyt olemme laittaneet Hermannille herkkuannoksia ja lenkkiä on pidennetty pikku hiljaa. Pidennetyt lenkit ovat tuottaneet tulosta ja jalkoihin on jo ilmaantuneet pikku muskelit. Heron elämäntehtävä muuten on ilmeisesti hauskuuttaa paikallaolijoita. Hero on oppinut siihen, että illalla ihan viimeiseksi minä haen itselleni iltapalaa, menen sänkyyn, Hero tulee viereen ja kun se odottaa -lue kerjää- loppuun saakka, se saa useinmiten rippeet. (Kuinkahan monta kasvatuksellista virhettä em. lause sisälsi -koira sängyssä -kerjäämässä-saa palkkion):). Joka tapauksessa aina en muista sitä pientä möhkälettä, joka kyttää jokaista liikettä siinä ihan vieressä. Hero-poika se osaa näyttää mieltä! Kuva-albumissa onkin useita murjotuskuvia, useinmiten liittyen ruokaan/huomioon. Silloin Heepotti kääntää selän ja vaipuu syvämasennukseen. Kuningasta on loukattu ja kaikki saavat nähdä, miten viaton luonnonkappale kärsii! Joskus kuuluu myös nyyhkytystä ja ininää. Ja syyt ovat herran huomassa ja harvojen ymmärrettävissä. Kyllähän siitä on monet naurut saatu.

Maxin kanssa taas on toiset kujeet. Kuljemme kaupungilla ja haistelemme ihmisiä...,no minä yritän olla haistelematta, mutta yritän saada selville tuota Maxin ujostelua. Minun silmään se käyttäytyy vielä niin epäjohdonmukaisesti, siis että ketä ihmisiä menee tervehtimään, että en ole löytänyt vielä yhteistä tekijää. Ikä/sukupuoli se ei ainakaan ole. Maxi siis hyväksyy lopulta kaikki, mitkä isäntäväki hyväksyy, mutta tutustuminen vie todella kauan aikaa, eikä siinä vieraan mairittelut auta. Näyttelyn kannalta hankalaa, sillä Maxi antaa kaikkien kopeloida ja retuuttaa sitä miten vaan kunhan on ensin tutustunut omilla ehdoillaan tarpeeksi kauan. Ehkä n. 15min. riittää, mutta tämähän ei kehässä auta, kun pitäisi mennä suoraan reippaasti vieraan luokse..,se ei vielä onnistu. Todellinen harmi, Maxi on kehittynyt todella tasaisesti ja rakenteeltaan on saanut erinomaiset arvostelut ja muutenkin on uskomattoman kuuliainen. Eipä auta kuin treenata!

Tänään mennään mörköjen kanssa vapaalle metsä/merilenkille. Vähän arveluttaa tuo meri, kun Maxi on niin kova poika uimaan, vilustuu vielä. Onneksi nyt on kelit kuitenkin plussan puolella, että pojat pääsee vielä nauttimaan. Hero on jo karaistunut pohjosen poika. Vaikka pakkasta on ollut -30astetta, Hero ei sisälle ole kiirehtinyt. 

Kun suuressa virrassa vesi on matalalla, pienetkin joet ovat kuivia;

kun suuren virran vesi tulvii, pienetkin joet ovat täynnä.

-Kiinalainen sananlasku- 

Avauspäivä 6.11.2007

Tiistai 6.11.2007 klo 10:26 - Mirjam

Tervehdys kaikille:)

Helsingissä taivas näyttää siltä, että kohta alkaisi satamaan vettä. Me ollaan ainakin Heron kanssa odotettu sitä kauan kaivattua lunta jo. Hero menee onnesta sekaisin nähdessään lunta. Maxi ei ole lunta vielä nähnytkään.

Haeskelin kolmisen vuotta sitten tietoa Berneistä, urosberneistä oli todella vähän kirjoituksia. Selasin kaikki netistä löytyneet kasvattajat ja omien nettisivujen ylläpitäjät läpi ja löytyi muutamia urosbernejä koskevia sivuja, mutta joka tapauksessa todella vähän. Ajattelin, että kun tarjoutui tilaisuus, esittelen ainakin nämä omat kaksi körmyä avoimesti -niin terveyden kuin luonteidensakin puolesta. 

Kaikki harrastus on harrastusta perhepiirissä -ainakin toistaiseksi. Maxin kanssa kävimme Sennenkaalassa näyttelyissä ja totesimme, että varmuutta on saatava vielä ja paljon. Maxi on ujopiimä. Hampaat antoi tutkia, mutta siihen jäi tuomarin sormeilu. Kivekset jäi tutkimatta ja kehästä tietenkin ensimmäisten joukossa pois. Muu arvostelu oli:

6kk,Hieno kallo, sopusuhtainen kuono ikäisekseen. Erinomainen silmienväri, hiukan pyöreät silmät, hieno niska ja selkälinja, voisi olla paremmat kulmaukset, sopusuhtainen luusto ikäisekseen, liikkuu erittäin hyvin ikäisekseen.

Heroa en ole saanut aikaiseksi viedä näyttelyyn vaikka se luultavasti rrrrrrrrakastaisi pientä huomiota ja nauttisi tilanteesta täysin siemauksin. 

Toissapäivänä Maxikin ajoi jänistä.., muttamutta..,täällä Helsingin Hietaniemen hautausmaan tienoilla, elikäs aika vilkkaassa paikassa:( Harjoittelimme seuraamista läheisellä nurmiaukiolla, Maxi oli irti ja Hero luojan kiitos ainakin kiinni. Näin kyllä liikkeistä, että nyt Maxi haistaa ilmeisestikin riistaa, ruumiinkieli oli sellaista, etten ollut ennen nähnyt Maxilla. Lisäksi Maxi on todella helposti hallittavissa normaalioloissa, mutta korvat tippuivat välittömästi kun sai vainun jäniksestä. Minä yritin pysyä rauhallisena ja pyytää luokse, ei mitään. Laitoin herkkuja maahan, ei mitään. Komensin ja käskytin, ei mitään. Mikään ei auttanut ja kohta huomasin Maxin ajavan jänistä ja itseni ajavan Maxia. Ohi kulkijat neuvoivat minne Maxi oli juossut ja osa lenkkeilijöistä oli ilmeisestikin sydänkohtauksen partaalla. Voin vain kuvitella, miten säikähtää kun jäniksen perässä tulee musta 40kg mörkö niin lujaa kuin pääsee. Ohi kulkevien ihmisten vihjeistä sain oman mörkön kiinni, jänis pujahti aidan alta hautausmaalle. Sain kyllä sellaisen opetuksen taas näistä alkukantaisista piirteistä, että. 

Tällä hetkellä mosset loikoilee keittiön pöydän alla. Aamulla "pikku"Make tunki itsensä vielä sängyn alle (pikkupentuna majaili siellä) ja juuttui sinne kiinni. Eipä auttanut kuin nostaa sänky Maxin niskasta...

Hyvää päivänjatkoa kaikille:) 

"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin, "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?"
"Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot, Nasu?"
"Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?" sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi mietteliäänä. "Se on sama asia", hän sanoi.

(A.A.Milne)