LAUMA KASVAA

Perjantai 6.3.2009 klo 13:15 - Mirjam

Lauma kasvaa

Mitä nyt olen bernien historiaa lukenut, niin alkukantainen jalostus on antanut ilmeisesti hyvän pohjan bernin sietokyvylle muita luontokappaleita kohtaan. Toisaalta on edellytetty, että berni puolustaa karjaa susilaumoja vastaan ja toisaalta vaatimuksena on ollut kaikkien kotieläinten hyväksyminen, sekä vieraiden, jotka isäntä hyväksyy. Ristiriitainen tehtävä, mutta jossa juuri bernillä on ollut luontaisia lahjoja. Olen historiasta kirjoittanut pätkiä lainaten muutamia kirjoittajia tuonne Bernit-otsikon alle.

Totta tuntuu olevan sekin, että uuden jäsenen hyväksyminen on yksilöllistä. Toiset urokset eivät voi sietää muita uroksia/tiettyjä eläimiä/ jne. Ainakin yksi piirre tuntuu olevan berneillä jotenkin rodun läpäisevää -vaikkakaan ei täydellisesti. Ja se on juurikin tuo isännän tahdon "lukeminen". Tämä on vain oma mielipiteeni. Koira on tietenkin yleensä isäntänsä tahtoon alistuva. Piirre on lajityypillinen. Kuitenkin näyttää siltä, että berni näkee paljon vaivaa selvittääkseen isäntänsä tahdon, seuraa tämän reaktioita ja pohtii mahdollisuuksia saada huomiota, miellyttää tuota tahtoa. Meillä Hero selvittää kyllä salamannopeasti tahdon -halu toimia vaihteleekin sitten. Usein Hero käyttääkin tuota tietoa hyväkseen ja toimii juuri ei-halutulla tavalla (mikä on tietysti koulutuksen puute). Tosin kun tiukka paikka on edessä, se toimii ajatuksen lailla, juuri siten kun ikinä toivoa voisi. Maxi taas..,Maxilla sytyttää hitaammin, se tillittää naamaan, kääntelee päätään, pohtii ja pohtii -sen eleistä näkee että halu ymmärtää on valtaisa. Maxi taas käyttää tietoansa toteuttaakseen isännän toiveen juuri halutulla tavalla. Siinä missä Hero kuseskelee puihin jo kilometrin päässä (tietäen tasan tarkkaan ettei vielä saa mennä), Maxi odottaa lupaa lähteä.  Aiempien rotujen kanssa se on ollut enemmänkin niin, että keskeistä on ollut tekeminen -ei niinkään isännän tahdon selvittäminen. Miellyttäminen tulee tässä yhteydessä usein esiin, kuitenkaan se ei välttämättä liity siihen. Olen tavannut milteipä enemmän näitä korvat hukassa liiteleviä bernejä, miellyttäminen EVVK. Isännän tahto on kyllä tiedossa, mutta ikäänkuin ne päättelisivät ettei nyt ole se kriittinen hetki, jolloin on toteltava. Monet kerrat Hero on saanut minut raivokohtauksen partaalle, se on osannut aina vedellä oikeita naruja. Toisaalta sen kanssa on ollut ne hienoimmat hetket, jotka ovat saaneet pohtimaan koirien aivotoimintaa ihan uudestaan. Maxi on pelastettu junan alta ja lukuisia tilanteita, joissa isännän tahdon selvittäminen on ollut avainasemassa. Maxillekin tuo tahdon selvittäminen on ilmeisen tärkeää, lenkeillä se tillittää minua silmiin, kulkee sivulla ja katsoo kuin kysyen "teenhän oikein, olenko nyt kiltisti", koskaan se ei kyseenalaista johtajuuttani. Hero taas...huh ja hah, ensimmäiset 1.5vuotta olivat aika lailla helvettiä, tosin nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että varmempaa koiraa saa hakea;).

Miten tämä liittyykään lauman kasvamiseen?

Isännän tahto, se on uskoakseni tässäkin avainasemassa pidemmän päälle -mitä enemmän lauma kasvaa ja tutustumisvaiheen jälkeinen elämä rullaa rutiineineen. Isäntä on johtaja, joka puuttuu silloin kun tarve on, ei sähellä joka käänteessä esiliinana, vaan johtaa laumaa ja jolla on AINA viimeinen sana. Se voi kuulostaa itsestäänselvältä  mutta matkalla tulee lukuisia tilanteita, jolloin voi joko nakertaa omaa johtajuuttaan tai vahvistaa sitä. Kun koira on sitten todennut, että johtajuus on nyt nakerrettu niin ohueksi että parempi on ottaa itse ohjat omiin käsiin seuraa tietysti anarkia ja ollaan aika hukassa. Itse olen pettänyt Heron luottamuksen (sen omasta mielestään) eläinlääkärin vastaanotolla. Raahasin sen pakolla tutkimushuoneeseen ja omalla johdollani käskytin sitä siellä. Sen jälkeen Hero on päättänyt, että kun tulee laattalattia (samanlainen kuin vastaanotolla) hän ottaa omat ohjat käsiin, koska minä en ilmeisestikään hoida silloin hänen parastaan vaan siitä seuraa aina joku negatiivinen asia. Hero siis vinkuu laattalattialla ei liiku senttiäkään ja yrittää itse pähkäillä ratkaisua vaikka miten yrittäisin itse johtaa sitä ratkaisuun. Tämä on tietysti harjoituksen paikka..,että positiivisella vahvistamisella jossain vaiheessa luottamus palautuu. Mutta tuo on mielestäni hyvä esimerkki osittaisesta johtajuuden menetyksestä, aina sitä ei menetä kokonaan vaan sen voi menettää myös tietystä toiminnasta. Mitä suurempi lauma, sen tärkeämmäksi muodostuu tuo johtajuus. Lauma 50-kilosia bernejä saa halutessaan hengiltä melkeinpä mitä vaan ja tämä on syytä muistaa.

TUTUSTUTTAMINEN

Meillä Maxi tuotiin Heron reviirille, Heron kotiin. Tästäkin on erilaisia näkemyksiä, osa kannattaa tutustuttamista neutraalilla maaperällä. Vanhemman koiran koti ei missään tilanteessa ole neutraali. Hero oli tuolloin 2vuotta ja kiltti kaikille koirille, ei koskaan päällepäsmärinä. Ajateltiin (kun kannettiin pentu suoraan kotiin), että sekin olisi pennulle osoitus, kyseessä ei ole kuka tahansa metsän asukki vaan sen tuleva mahdollinen johtaja. Yht`äkkiä Hero ei toivottanutkaan pentua tervetulleeksi, murisi eikä Maxin kestänyt ohittaakaan Heroa. Kielsin murisemasta ja soitin heti hätäpuhelun Maxin kasvattajalle, että mitä teen kun Hero ei ikinä ole tuollainen ollut. Sieltä tuli neuvo, joka on ollut kaikkein tärkein tässä laumanmuodostuksessa."Anna Heron murista ja murjottaa, älä sähellä välissä"., muutakin tuli, mutta tuo on jäänyt mieleeni:) Itse kun luontaisesti olisin kieltänyt murisemasta ja torunut Heroa. Minun piti rohkaistakin Heroa puolustamaan, koska Maxi rohkeana pentuna roikkui milloin missäkin karvassa kiinni, Hero murisi ja katseli minua anteeksipyytäen. Koskaan en unohda hetkeä, jolloin Maxi roikkui Heron hännässä kaikki tassut ilmassa ja Hero murisi hiljaa ja taas katsoi minua pyytäen anteeksi. Sanoin Herolle, että hyvä, hieno poika! Hero katsoi minua ihmeissään..,häh,saanko tehdä näin.., toistin vain että hienosti Hero, hyvä Hero. Se oli hetki, jolloin Hero käännähti Maxia kohti, ärähti iloisesti Maxille ja Heron häntä alkoi heilua. Jotenkin Hero tajusi silloin että hänhän pärjää tässä, että hänhän voi kieltää pienempää eikä kaikkea tarvitse sietää. Ilman tuota Heron tiukkaa alkupuhuttelua, oltaisiin nyt varmaankin huonommassa tilanteessa. Oli tärkeää, että Maxi oppi heti kunnioittamaan Heroa. Yhtä tärkeää oli myös se että poistuin takaa vasemmalle, enkä säheltänyt ja säätänyt itse välissä. Ne loivat itse keskinäiset välinsä ja minä huolehdin itse siitä, että johdin silloin kun johtajaa tarvittiin. Johtajuushan saattaa muuttua ajan mittaan, monestihan on se väärä käsitys, että lauman johtaja on vanhin yksilö. Kuitenkin laumaa johtaa tervein, vahvin, sisukkain yksilö. Nuorempi saattaa nousta jossain vaiheessa johtajaksi. Mitä kivuttomammin vallanotto menee, sen parempi tietysti. Tämä on kuitenkin huomioitava ja sitä tarkkailtava, milloin alkuperäinen alfa on valmis luovuttamaan valtansa. Muuten vanhemman vallan vahvistaminen luo vain eripuraa, ihminen yrittää ikäänkuin keinotekoisesti muuttaa laumajärjestystä. Siitä ei tule koskaan hyvää jälkeä. Teimme hiukan aiemmin sen virheen, että tutustutimme ystävämme toisen uroskoiran pennun Heron reviirillä ja ihan itse pidin Heroa osittain kiinni (Hero 1.5vuotta, pentu n.4kk) ja säädin välissä. Pentu oli rohkea ja omalla toiminnallani alistin Heroa pennun silmissä. Seurauksena on se, että Hero ei edelleenkään voi sietää ko.koiraa, vaan pitää sitä uhkana. Syy oli täysin omassa toiminnassani.

ARKIRUTIINIT

Huomio

Hero on huomioitu aina ensin. Olen pyytänyt vieraitakin jättämään pennun huomiotta ja huomioimaan Heroa ensi alkuun. Sitten kun alkuhösötys on mennyt, molemmat ovat tasavertaisia ja vieraat saavat rapsuttaa vuoroin kumpaa haluavat. Sitten Hero ei saa enää käskyttää vaan silloin määrään minä. Nykyisin sääntöjä ei ole vaan kaikki rullaa omalla painollaan.

Muut eläimet

Isäntä näyttää mallia. Mahdollisimman nopeasti kaksikko muiden turvallisten koirien joukkoon turhia itse jännittämättä. Omasta mielestäni on parempi ihmisten puuhastella samalla mukamas jotakin ja antaa koirien tutustua rauhassa, olla välinpitämätön. En pidä siitä, että ihmiset kerääntyvät ympyrään, koirat keskelle tutustumaan ja sitten seurataan silmät pullistellen mitä seuraavaksi tapahtuu. Koirat vaistoavat, että jotakin tässä tilanteessa on erilaista. Pahemmassa tapauksessa toinen alkaa puolustamaan toista muilta koirilta. Mitään käskyttämistä ei tällaisessa tilanteessa kannata harrastaa, TOKO-pätemisen voi hoitaa jossain muualla. Esim. Helsingin Rajasaari on koirien vapaata oleskelua varten aidattu saari, siellä on sattunut liian monta kertaa tapauksia, joissa omistaja on käskyttänyt koiraansa ja alistanut muiden koirien nähden omaansa, jonka seurauksena koira on hyökännyt käskyn alta päästyään lähimmän koiran kimppuun. Sairaalaan tästä syystä on päätynyt omin silmin nähtynä kaksi koiraa. Toisessa tapauksessa omistaja treenasi saaressa TOKOa varten, koira oli hienosti käskyn alla, mutta ei sietänyt sitä että tehdessään liikkeitä, samalla sitä haistelee useampi koira. Ymmärrettävää. Mitä vapaammin koirat saavat tutustua, sen parempi. Ja tietysti on varmistettava pennun kannalta, että toiset koirat ovat kilttejä pennuille. On uroksia, jotka eivät voi sietää pentuja. Tosin yhtään tällaista berniä ei ole vielä sattunut kohdalle.

Nyt aikuisena Maxi leikkii jokaikisen liikkuvan kanssa, missä tahansa. Hero menee omia matkojaan ja haistelee. Kumpikaan ei puolusta kumpaakaan.Kumpaakaan ei kiinnosta pätkääkään toisen hommat.

RUOKAILU

Hero on saanut ruokakipon ensin nokkansa eteen, jonka jälkeen heti Maxi. Molemmat ovat syöneet samanaikaisesti. Alussa kun Maxi ruokaili useamman kerran päivässä kuin Hero, tein Herolle muuta tekemistä nakkien voimalla siksi aikaa. Maxi puolusti ruokaansa murisemalla, eikä päästänyt ketään lähellekään kippoa. Treenasin sitä syöttämällä sitä kädestä, pikkuhiljaa otin kippoakin välissä pois -palautin sen AINA takaisin-sitten työnsin päätä kippoa kohden, käytin Heron edessä, annoin Heron nuuskia, palautin sen takaisin jne. Murina jäi nopeasti pois ja nykyisin ne vaihtavat luut, ruuat, juomat, kaikki -ei ainoastaan keskenään-vaan myös muiden koirien kanssa. Kaikkeen saa koskea ilman murinaa ja kaikki saa koskea, muut koirat ja ihmiset. Idea on siinä, että koskaan en kieltänyt murinaa, palautin AINA takaisin, en tehnyt itsestäni uhkaa niiden ruokailulle/leikille. Tässä koen onnistuneeni, Maxi oli todella kova puolustamaan petipaikkaansa, luita, ruokaa, ihan kaikkea minkä se omi. Heron kanssa vaivaa tämän suhteen ei tarvinnut nähdä, se on aina antanut ottaa nokkansa edestä ihan kaiken. Kun olen syönyt jogurttia,olen antanut Heron nuolla kipon, nykyisin ne tietävät että molemmat saavat nuolla kippoa vuorotellen. Sitten ne lipittävät kippoa vuorotellen.

LENKKEILY ja LEIKKIMINEN

Se on tietysti vähän hankalaa kun pentua ei saa lenkittää ja toinen aikuinen taas tarvitsee paljon liikuntaa. Siinäpä ei auta muu kuin huolehtia siitä, että pentu saa mahdollisimman paljon olla vapaana ja heti kun väsyy, viedä kotiin. Aikuinen koira taas tarvitsee reilusti enemmän oikeanlaista ja vaativampaa liikuntaa. Yhteislenkkeily ei onnistu ennenkuin ajan kanssa kun pennun luusto on kehittynyt rauhassa.

Sama leikkien suhteen, ainoastaan samankokoisten kanssa saa peuhata, aikuiselle voi hommata omankokoisensa leikkikaverit. Herolla oli pentuaikana maailman kuivin leikki, jossa se meni selin ja sieltä nappaili hampailla kiinni Maxia. Maxi taas tassulla huitoo ja yrittää osua Heron naamaan ilman että tassu jää hampaisiin kiinni.

Nykyisin niillä on hurjempia leikkiä eritoten ulkona. Tottumattomalle se on näkemisen arvoista, moni on luullut, että kohta tulee ruumiita ja pojat vasta lämmittelevät:).Leikkien tuoksinnassa olisikin hyvä lukea tilanteita ja tunnistaa, koska leikki menee överiksi ja toinen alkaa olla liian tosissaan. Itse keskeytän silloin leikin ja harhautan johonkin muuhun tekemiseen. Maxi on muutaman kerran päättänyt näyttää Herolle närhen munat, mutta Hero ei olekaan ollut samalla aaltopituudella, jolloin olen komentanut pojat lopettamaan painimisen. Tähän asti molemmat ovat kunnioittaneet joka tilanteessa minua johtajana. Ja yhteenotto loppuu kuin seinään kun komennan. Tosin mulla on tapana komentaa todella harvoin. Se on minulle mahtikäsky, jota käytän vain tositilanteessa. En siis puutu leikkiin miltei koskaan. Riehumista tapahtuu ulkona ja sisällä, johtuen siitä, että en ole sitä rajoittanut tietoisesti. Mutta uskon täysin, että koiria pystyy opettamaan, että sisällä ei riekuta mutta ulkona saa revitellä. 

TEMPUT

Molemmille on opetettu samoja temppuja. Maxi ei toistaiseksi pysty lähellekään samaan kuin Hero. Toisaalta Hero tekee silloin kun sille päälle sattuu ja näyttää keskaria loput ajasta. Maxi toteuttaa käskyn joka ainoa kerta ja yrittää tehdä mahdollisimman oikein. Yksi temppu on sellainen, jossa laitan nakinpalan tassun päälle ja käsken odottaa lupaa, molemmat istuvat siinä sitten nakki tassun päällä vierekkäin ja odottavat lupaa ottaa nakki. Kumpikaan ei koske toisen nakkiin ja molemmat odottavat luvan, se onnistuu hienosti. Herkut olen antanut aina molemmille.

HUONOT TAVAT/HYVÄT TAVAT

Meillä ei kyllä ole kumpikaan seurannut toistaan. Huonot tavat ovat kummallakin omansa:Hero alkoi haukkumaan juuri silloin kun lauma kasvoi, ennen sen päältä saattoi vaikka kävellä, eikä se huomioinut mitenkään. Kaipa se tulee siitä, että johtaja ilmoittaa muulle laumalle tapahtumista..,Hero ilmoittaa Maxille. Maxi taas on pidättyväinen ihmisiin..,Hero on ylisosiaalinen ja ryntää ensimmäisenä jokaisen ihmisen kimppuun. Maxi taas ottaa tuolloin lelunsa ja painelee omiin oloihinsa. Kaikki hoituu kyllä tuolla johtamisella, elikkä Heron haukku loppuu kun komennan/näytän vähän vesipyssyä ja Maxi taas tulee kyllä tutustumaan raksun voimalla omassa tahdissaan. Huonoja tapoja on kasapäin edellä mainittujen lisäksi:) Mutta ne mitä itse ei siedä, pystyy kyllä opettamaan ja kitkemään pois. Yksi sellainen itselleni on alistavat eleet. En ole koskaan antanut kummankaan tehdä alistavia liikkeitä muita ihmisiä/koiria kohtaan. Jalkaa/tassuja ei jynkytetä, päätä ei paineta niskan päälle, nokkaa ei tungeta toisen korvaan. Pitkälle pääsee harhauttelemalla ja kiinnittämällä huomio johonkin sallittuun toimintaan. Kumpikaan ei alista toistaan. Koskaan ne eivät ole purreet toisiaan.

Muu arkielämä

Karvoja saa kyntää kaksinkertaisesti, imuriin kannattaa panostaa;)Vähintään kerran päivässä on imuroitava. Ruokaa menee tuplaten enemmän, samoin herkkuja, tarvikkeita jne. Koirista oppii moninkertaisesti enemmän.

Jotenkin tuntuu, että on tärkeää paitsi olla johdonmukainen myös reilu ja oikeudenmukainen. Koira sopeutuu hyvinkin erilaisiin tilanteisiin, esim. joka paikassa sohvalle ei saa mennä tms, kunhan itse on reilu ja toimii selvästi ja oikeudenmukaisesti. Tässä on muutamia omia näkemyksiä, lukeahan voi vaikka sata opusta, mutta koskaan se ei korvaa kokemusta. Kirjallisuutta on laidasta laitaan ja itse en enää allekirjoita kaikkea kirjoitettua. Jokainen koira on yksilö ja sitä on kohdeltava senmukaisesti. Meillä asustaa tällä hetkellä 2 toisistaan täysin erilaista persoonaa. Mikäli olisin toiminut Maxin kanssa samoin kuin Heron kanssa, seurauksena olisi taatusti luonnevika. Vähemmän on korjattavaa myöhemmin kun huomioi heti minkätyyppinen pentu on tällä kertaa osunut kohdalle. Kaikkihan tekevät virheitä, niitä ei pysty välttämään mitenkään. Onneksi nuo karvaturrit on kovin anteeksiantavaista sakkia;)